TSM Osa 3, Luku 024 (tsmpart3/tsmpart3.024)

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin

Kertomus erään ryhmän kohtaloista

vuonna 460

24. luku

Kerrassaan loistava keli. Mikä on parempaa kuin kunnon luminen sää. Matkamme sujuu hyvin, emme näe mitään erikoista. Matka on kestänyt kauan, olisi mukavaa kuunnella hetki hiljaisuutta, mutta mitäpä nuo muut hiljaisuudesta tajuaisivat. Löytyisiköhän jostain korvatulppia...

Näemme pienen kylän, jonne saavumme iltapäivällä. Tämä on ilmeisesti se kylä, jonne saapuminen kesti vain pari päivää sen jonkun paperilapun mukaan. Hmmm.... Aika hyvin. Mekin selvittiin lähes kuukaudessa.

Pieni lumimyrsky häiritsee. Emme viitsi jatkaa matkaa näin huonolla säällä. Sitä paitsi mitä nyt muutama päivä merkitsee, kun matka kuitenkin tulee kestämään useita kuukausia.

Muu joukko alkaa harkita palaamista linnaan. Kesällä koko edessä oleva sujuisi n. viikossa, talvella menee muutama kuukausi enemmän. Torvia koko porukka. Jos palaisimme linnaan, meiltä menisi koko tähänastinen matkaan kulutettu aika kokonaan hukkaan. Yritän kannustaa muita, paluumatkahan sujuu paljon nopeammin, koska silloin lumi on jo todennäköisesti sulanut. Ja tämähän on kivaa!

Saan houkuteltua muut jatkamaan matkaa. Myrskykin loppuu sopivasti. Matkan varrella kuulemme haamuarmeijan kiusaavan erästä maanviljelijää. So what? Ei kuulu oikein meidän alaamme, kannattaisi hankkia joitakin taistelijoita tai manaajia apuun. Jatkamme matkaa.

Saavumme pikkukylään, jossa yövymme yömme.

Laiskistumisen välttämiseksi jatkamme matkaa.

Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Sad ja Appe eivät ole olleet päivääkään hiljaa. Seuraavan kerran taidan lähteä yksin.

Saavumme vihdoinkin vuoristoon, jonne olemme koko ajan tahtoneet. Täytyy kai huomenna jatkaa vuoriston sisälle.

Vuoristossa kulkuko muka hankalaa? Hah! Kuljemme kuin vuorikauriit. Suuntana enemmän tai vähemmän itä.

Olemme ilmeisesti kuin luotuja vuoristoon. Ei pulmia, paljon mussutusta.

Appe kompuroi. Ei mitään vakavaa, hengittää vielä. Ainoastaan kallossa pieni murtuma vasemman silmän yläpuolella. Onneksi vauriot tulivat kalloon. Jos jalka olisi vioittunut, arvaan kyllä, kuka olisi joutunut huolehtimaan hänen kuljetuksestaan...

Näin päästäisen tai jonkun muun pikkueläimen.

Jatkamme edelleenkin syvemmälle vuoristoon. Mitenkohän me aiomme löytää yhden vuorenhuipun tästä vuoristosta? Siis yhden tietyn vuorenhuipun?

Kuka hullu voi nauttia vuoristosta? Eteenpäin pääseminen on yhtä tuskaa. Koko ajan pitää olla varuillaan.

Appe putoaa jälleen. Onneksi hän ei saa mitään vakavia vammoja.

TAHDON POIS VUORISTOSTA!

Asian parantamiseksi alkaa tuiskuttaa melko pahasti. Ei tälläisessä säässä voi jatkaa matkantekoa. Mitäs jo palattaisiin takaisin ja tultaisiin uudestaan vaikka kesällä?

Ei muutosta.

Edelleen huono sää. Outoa, mitä kauemmin olen pienessä teltassa sitä houkuttelevammalta ulkona oleva sää alkaa vaikuttaa. En kyllä ikinä enää lähde matkaan ilman korvatulppia!

Illalla sää alkaa vaikutta todella paremmalta. Ehkä voimme jatkaa matkantekoa huomenissa.

Jippii! Sää on parantunut yön aikana ihan inhimilliseksi. Jatkamme matkaan, ikävä kyllä edelleenkin eteenpäin. Sadin ns. jumala monottaa Sadia persuuksiin, ja Sad putoaa aika pahan näköisesti. Se siitä tulee kun ei usko todellisiin jumaliin kuten maajumaan!

Sad toistaa eilisen temput ja lentää päistikkaa vuorenrinnettä alas. Tällä kertaa hän ei saa mitään vammoja.

Kuljemme kaikessa rauhassakun yhtä äkkiä näemme pienen mustan pisteen viereisen vuoren harjanteella. Lähestyessään piste alkaa muistuttaa ihmistä. Mies on Taniel Aramain Northern Forestista. Hän on kuulemma etsinyt meitä. Northern Forestin asukkailla ja Aronilla on joku sopimus, ja Taniel tuli muistuttamaan Aronia sopimuksesta. Aron neuvoo Northern Forestin jousimiehiä ilmoittautumaan Rudolfille linnaan.

Vihdoinkin saamme kuulla varman tiedon sijainnistamme. Ennen lähtöään Taniel antaa meille kulkuohjeet etsimämme kukkulan (3 siskosta) luo.

Jatkamme uudella innolla kolmen siskon suuntaan.

Appe kompuroi jälleen. Muutama kylkiluu tuntuu murtuneen. Sellaista sattuu.

Olo tuntuu kerrassaan kamalalta. Huomaan saaneeni paleltumia. Tahtoo pois!

Vakavista paleltumistani huolimatta (ainakin ne tuntuvat vakavilta) muut haluavat jatkaa matkaa. Kerrassan epäinhimillistä! Muut eivät ajattele ollenkaan kovia kipuja kärsivän minun rasituksia.

Ai niin, Apen kylkiluu ei tunnu yhtään pahemmalta.

Uskomaton tapahtuu! Vuoristo vaikeutuu vieläkin.

Näemme vihdoinkin kolme siskosta (siis ne kukkulat) kaukana edessä. Näemme myös puuman. Onkohan se jonkinlainen enne?

Saavumme kolmen siskoksen luo. Olemme sen verran väsyneitä, ettemme jaksa aloittaa sisäänkäynnin etsimistä.

Yritämme selvittää, mikä ihme on nuorin kolmesta siskoksesta. Sadin mukaan kyseessä on keskimmäinen kukkula. Olen varma, että Sad on väärässä.

Kun kukaan ei keksi parempaakaan menetelmää oikean vuoren päättämiseksi kuin Sadin arvaus, alamme tutkia keskimmäistä vuorta. Kaivamme hirveän määrän lunta löytääksemme sisäänmenoaukon.

Emme ole löytäneet keskimmäisen vuorten rinteestä mitään muuta kuin kiveä. Hmmm.... Mitäs jos Sadille tapahtuisi jokin onnettomuus...

Sad sairastuu. Yrittää kuitenkin vain luistaa lumen kaivuusta! Sad arvuuttelee oikeata vuorta, ja pitkän arpomisen jälkeen veikkaa itäistä vuorta. Olen vakuuttunut, että läntinen vuori on se oikea. Alamme kuitenkin tutkia itäistä vuorta.

Itäinen vuori tutkittu. Alkaa sataa lunta. Odotamme lumisateen loppumista.

Lunta on satanut koko ajan. Tänään sää muuttui paremmaksi, sade loppui. Nyt vain odotellaan tuulen loppumista.

Alamme tutkia läntistä vuorta.

Jossain on jotain hämärää. Läntisestäkään vuoresta ei löytynyt mitään oviaukkoa. Arrrrggghh!

Tutkiessamme jälleen keskimmäistä vuorista löydämme kuin sattumalta vuoren seinämässä olevan metallisen, järeän oven. Vihdoinkin!

Kulutamme koko päivän oven esille kaivamiseen.

Ovi tuntuu aika jäykältä, se ei itse asiassa hievahdakaan meidän voimillamme. Käyttäen miekkaa sorkkarautana saamme juuri ja juuri kammettua oven hieman raolleen. Sen jälkeen pystymme kiinnittämään oveen vetovaijereita, ja vaijereiden avulla sekä ovesta vääntäen saamme oven puoliksi auki iltaan mennessä.

Koska noin jäykkä ovi takuulla pysyy auki itsestäänkin, päätämme nukkua kunnolla ja mennä vuoren sisään vasta huomenna.

Ollessani Apen kanssa vartiossa kuulemme outoa ääntä oven luota. Emme tietenkään ole kayttämättä tilaisuutta hyväksemme, vaan herätämme jokaisen nukkujan. Mennessämme oven luokse näemme jonkun vetäneen sen kiinni. Glunks. Noin jäykän oven käsitteleminen vaatii hieman voimaa. Muiden nukahtaessa uudestaan päättelemme Appen kanssa että kun ovi nyt kerran on kiinni, niin miksi kenenkään pitäisi pitää enää vartiota, ja menimme nukkumaan. Aamulla meidät herätettiin ja muut miettivät, missä vaiheessa vartioketju katkesi. Oudosta syystä Appea ja minua syytettiin melkein vartiorikkomuksesta, kun emme muka olleet herättäneet seuraajiamme vartioon. Appe sai inspiraation ja kertoi meidän jättäneen vartion kahdelle paholaisen näköiselle otukselle, joilla oli suipot korvat ja punaiset silmät. Muut eivät jostain syystä tunnu oikein uskovan Appen juttua. Muiden huomaamatta Appe tekee pari liikettä, ja yllättävästi kaksi paholaisen näköistä oliota joilla on suipot korvat ja punaiset silmät lähestyy leiriä. Ne ilmoittavat ettei, koko yönä näkynyt mitään erikoista, ja poistuivat paikalta. Muut olivat lievästi sanottuna monttu auki, mutta lopettivat syytteet vartiossa nukkumisesta. Olioista ei jäänyt jälkiä lumeen, mutta mitä pienistä...

Aamulla avaamme oven uudestaan. Oveen kiinnittämämme vaijeri katkeaa kovan rasituksen vuoksi, ja vaijerin puolikas viiltää Denniksen nenään ison arven.

Saatuamme oven auki menemme luolaan. Käytävä levenee pian sen verran, että Aron ja minä mahdumme kulkemaan rinnakkain edessä. Ilman ennakkovaroitusta väliimme ilmestyy pahannäköinen demoni. Vaikka en normaalisti pelkää melkein mitään, tunsin kauhun vavistavan itseäni nähdessäni demonin. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni ja taistelemaan demonia vastaan Aronin kanssa.

Kesken taistelun tunnemme mahtavan tuulenpuuskan, joka vie demonin mennessään syvemmälle luolaan. Osa tavaroistamme lentää demonin erässä, osa lentää ulospäin luolasta, osa tuntuu katoavan kokonaan. Demoni varmaankin alkoi tuntea olonsa toivottamaksi ja käytti jotain suurta taikuutta pakokeinonaan.

Jatkamme erittäin varovasti syvemmälle luolaan. Käytävän vasemmalla ja oikella puolella on ovi, mutta jätämme niiden tutkimisen myöhemmäksi. Varovaisuus on tarpeen, huomaamme lattiassa olevan n. metrin levyisen oudon vyöhykkeen. Loikkaamme vyöhykkeen yli, emme viitsi kokeilla mitä tapahtuu jos sille astuu. Käytävän sivulla on taas ovi.

Käytävän lopussa on vasemmalle menevä käytävänpätkä, jonka lopussa näkyy ovi, sekä rappuset oikealle. Sad yrittää päästä vasemmalla olevan käytävän päässä olevalle ovelle, mutta ehtii ottaa vain muutaman askeleen, ennen kuin parin metrin pätkä käytävän seinistä iskeytyy yhteen Sad välissä. Seinät palautuvat paikoilleen, ja Sad palaa pois käytävästä. Jääräpäiseen tyyliinsä Sad ei usko järjen ääntä vaan yrittää uudestaan. Sad liiskataan jälleen. KuuluODneesta rusahduksesta päätellen joku luu murtui selästä. Aron yrittää vuorostaan, ja liiskantuu vuorostaan. Haluaakohan hänkin kokeilla uudestaan? Näköjään yksi kerta riitti.

Pidämme luovan tauon ja syötämme loukkaantuneille sen verran herbejä, että he voivat jatkaa luolan tutkimista.

Dennis uskaltaa kokeilla oikealla olevia alaspäin meneviä rappusia. Hän loikkaa rappusten puolestavälin suoraan alas. Samalla hetkellä kun hän poistuu rappusilta rappuset keikahtavat "ylösalaisin", eli meidän päämme rappusista laskee alas ja kauempi pää nousee ylös. Odotettuamme jonkin aikaa rappuset palaavat alkuperäiseen asentoon, ja Aron menee alas. Jälleen rappusten keikaus, ja odotusta. Yllättäen Aron ilmestyy keskellemme. Hän tapasi alhaalla demonin ja joutui taisteluun. Demoni oli aika kova vastus, ja Aron toivoi lujasti pääsevänsä karkuun, ja yllättäen siirtyi ylös joukkoomme.

Valmistaudumme rappusten yläpäässä demonin ylöstuloon. Emme joudu odottamaan kauaa. Kuulemme ääntä rappusista, ja demoni syöksyy ylös. Samalla hetkellä kuin demoni syöksyy ylös muistan unohtaneeni jotain tärkeää ulos, nimittäin minut. Syöksyn ulos ja jatkan matkaa niin kauan (n. 15 min) ja niin kauas (muutama sata metriä) kuin jaksan.

Pienen lepotauon jälkeen lähden takaisin luolaan päin. Näen luolan ulkopuolella ulos lentäneitä tavaroita, ja kerään ne kokoon ennen luolaan menemistäni. Otan jopa Aronin kaksi reppua mukaan, jos niistä löytyisi jotain tarpeellista.

Edetessäni luolaan tutkin matkan varrella olevat kaksi ovea. Avatessani vasemmanpuoleisen oven jotain heilahtaa oven yläpuolelta kohti minua. Saan juuri ja juuri väistettyä ajoissa. Esine heilahtaa takaisin oven taakse piiloon ennen kuin havaitsen mikä on kyseessä. Suljen oven ja kokeilen vasemmanpuoleista ovea. Ovi aukeaa ensi yrittämällä. Oven takana näkyy pelkkää pimeyttä. Kuunnellessani ovella alan kuulla rapinaa, ja näen kahden punaisen sulmän lähestyvän oviaukkoa. Oikeastaan en olekaan kovin kiinnostunut asiasta joten isken oven kiinni ja jatkan matkaa käytävän päähän, missä näin viimeksi muun ryhmän. Ketään ei ole enää näkyvissä. N. puolen tunnin odotuksen jälkeen muut palaavat rappusista. Sad oli kuulemma heittänyt pari pahaa spelliä demonia kohden, ja demoni oli joutunut häviölle. Demonia ei kuitenkaan saatu tapetuksi, vaan vakavasti loukkaantuneena tai kenties jopa kuolleena se välähti pois. Tämän jälkeen muut tutkivat alakerran, missä ei ollut mitään mielenkiintoista, ainoastaan erilaisista metalleista tehtyjä metallitankoja, sekä jonkinlainen sepän paja mistä löytyivät aikaisemmin syvemmälle luolaan lentäneet tavarat. He toivat muutaman tangon mukanaan ylös.

Palamme tutkimaan aikeisemmin käytävässä olleita ovia. Ensimmäisen oven (siis kauimpana ulko-ovesta) takana on kauan sitten käytöstä poistettu laboratorio. Sad alkaa sekoittaa kaikkia pullojen pohjilta löytämiään tilkkoja yhdeksi sekoitukseksi. Sadin tuntien poistun laboratoriosta nopeasti, muut seuraavat perässä Appea lukuunottamatta. Kohta kuulemme jysähdyksen. Sad on yllättävää kyllä vielä hengissä, tosin hieman mustuneena, Appe sai vain pieniä naarmuja.

Palaamme tutkimaan huonetta, jonka sisällä näin punaiset silmät. Paremmassa valaistuksessa havaitsemme silmien omistajan olevan maasta kohoutuvan maakasan, jonka yläosassa ovat silmät ja joka jättää oudon limavanan jälkeensä. Dennis iskee oudon näköistä monsteria miekallaan, ja huomaa miekkansa ja haarniskansa putoavan ruostehiutaleina maahan. Näköjään otus syövyttää metallia todella tehokkaasti. Dennis ja Carnmer päättivät vaarantaa henkensä ja tutkia huoneen kunnolla. He riisuivat kaikki metallivarusteet, aseet mukaanlukien, ja syöksyivät huoneen sisään. Kumpikin juoksi omalla puolella huonettaan huoneen taakse asti, jonne ei näkynyt ovelta asti. Ei mitään erikoista/kallista. Paluumatka tuotti pulmia. Ruoste-elukka ehti lukita paluureitin. Carnmer loikkasi hienosti vauhdista olion yli ja laskeutui olion jälkeensä jättämälle aineelle, joka osoittautui tehokkaksi hapoksi. Kengänpohjat menivät siinä. Denniksellä oli hieman huonompi onni. Hyppy jäi puolitiehen, ja hän laskeutui olion päälle. Pieniä syöpymisvammoja, mutta taju säilyi, joten lopullinen pako huoneesta onnistui lopulta.

Seuraavaksi huoneen luo, jonka päältä heilahti jonkinlainen heiluri kohti oven avaajaa. Avaamme oven varovasti oven takana seisten, ja pienen tutkiskelun jälkeen huomaamme, että heilurin ja maan väliin jää lähes metrin korkuinen väli. Pääsemme kontaten helposti oven takana olevaan käytävään.

Aloitamme käytävässä olevien huoneiden tutkimisen taimmaisesta huoneesta, viimeisestä vasemmalla. Ovi aukeaa ilman pulmia. Huone näyttää tavalliselta makuuhuoneelta. Huoneen takaseinästä löytyy salaluukku, jonka yritämme luonnollisestikin avata. Luukku aukeaa, mutta sulkeutuu avaamisen jälkeen suurella voimalla. Edes alakerrasta löytyneet kovaa metallia olevat metallitangot eivät kestäneet luukun välissä, vaan hajosivat.

Tutkimme muita käytävän varrella olevia huoneita. Aron avaa seuraavan oven, ja me kauempana olevatkin tunnemme hyytävän kylmyyden. Jopa Aron tuntee luihin ja ytimiin menevän kylmyyden, mikä on merkki varsin suuresta voimasta, koska hänellä oleva maaginen viitta suojaa normaalisti kaikelta kylmältä ja kuumalta. Ovi kiinni! Ennen seuraavan oven avaamista siirrymme äsken tutkittuun makuuhuoneeseen ja suljemme oven tiukasti. Hyvä varotoimenpide, Aronin avaaman oven takaa hyökyi sellainen kuumuus, ettei hänen viittansakaan pystynyt suojelemaan siltä täysin.

Loppuja ovia emme uskalla avata, vaan kuuntelemme ovien takaa millai- selta huoneissa kuulostaa. Veden loisketta ja suurten tuulien ulvontaa. Mietimme leikillämme kumoaisivatko tuli, vesi, ilma ja mikäliemuu toisensa, jos avaisimme useamman oven samanaikaisesti. Sadiltä ilmeisesti puuttuu jokin vaihe puhumisen ja tekemisen väliltä (miettiminen), ja hän alkoi jo puhuessamme kiinnittää vaijereita ovien nuppeihin. Havaittuani Sadin alkavan kiinnittää senimmäistä vaijeria oven nuppiin, käytin tervettä järkeä ja aloin juosta ulos luolasta niin nopeasti kuin pystyin. Ulkona luolasta pysähdyin kiinnittämään sukset jalkoihin ja jatkoin matkaa suuntana mahdollisimman kauas ja LUJAA! Hieman myöhemmin myös muut juoksivat ulos ja turvaan.

Pääsin melko kauas ennen kuin aloin tuntea outoa maan tärinää ja kuulla kovaa ääntä. Lähempänä vuorta olleet kertoivat vuoren oviaukosta syöksyneen kovan tulenlieskan ja tuulen, jossa lensi Sad melkoisella nopeudella. Ulostyöntyvän ilman/tulen/veden paine vain kasvoi kunnes koko vuori alkoi liikkua ja kohosi irti maasta. Viimeinen näkymä vuoresta oli vuoren yhä noustessa ylöspäin, kunnes se katosi näkyvistä.

Sad ja luolassa olleet metallitangot syöksyivät kohti kauempana olevaa vuorenseinää. Vastoin kaikkia oletuksia Sad selvisi hengissä, ja laskeutui pehmeästi (?) lumeen vuoren rinteelle. Sad muka ei pahanilmanlintu? Kulutimme monta kuukautta päästäksemme tänne etsimään jotain Iron Toweria, ja sitten se räjäytetään taivaalle!

Aloitamme paluumatkan.

Takaisin linnassa.

+
+ Hahmot levelin mukaan
+
+  					   Level	   Day		Age
+ Name (Profession)	Pelaaja		Start	End	Start	End	(days)
+
+ Baron Amish of Gugur The Guardian of The Northern Forest and The Iron
+ 	Tower of Northern Mountains.
+ Assasin		Ville		11/0	11/0	16.6.57	-	-
+
+ Shadwell The Sad
+ Scholar/Priest	Nevalainen	5	5	25.6.58	-	-
+
+ Tuppi The Great Swordsman, Beliver
+ Barbarian		Ahponen		4	4	30.6.58	-	-
+
+ Appe the Apprentice
+ Warrior Mage		Alakoski	5	5	6.9.58	-	-
+
+ Carnmer The Red Eyed Barbarian
+ Barbarian		Kivinen		4	4	25.11.59-	-
+
+ Dennis Ball
+ Fighter		Maaninen	4	4	29.12.59-	-
+
+
+ Linnassa olevat hahmot
+
+ Sir Rudolf Viisas
+ Bard			Kivinen		5	5	22.4.58	-	-
+
+ Glide "The Slice" Zapman
+ Warrior		Ville		5	5	27.2.59	-	-
+
+ Bill The Hero
+ Fighter		Maaninen	5	Dead/5	30.6.58	22.1.60	-
+
+ Elviira The Beaty Of Padavsky
+ Fighter		Nevalainen	4	4	1.8.59	-	-
+
+ Olga The Little Sister
+ Cavalier		Total		4	4	1.8.59	-	-
+
+ Sir Trex Goodtrade
+ Trader		Alakoski	2	2	24.4.58	-	-

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin


<kivinen@iki.fi>