Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin
Joukkueen komentaja ja kokenut 30 vuotias sotilas, joka on toiminut myös kahdeksan vuotta palkkasoturina Iranissa ennen suomen avaruusjalkaväkeen saapumista. Suominen on yli-innokas kuntoilija ja muutenkin hyvin aktiivinen. Tämän huomaa, esim siitä, että mikäli hänen pitää olla paikoillaan enemmän kuin pari päivää hän keksii välittömästi jotain tehtävää joukolleen. Näihin tehtäviin kuuluu mm. kuntoharjoitukset, voimaharjoitukset, opiskelu jne.
Suominen on kooltaan melkein 210 pitkä, lihaksikas, erittäin hyväkuntoinen upseeri. Käytökseltään hän on diplomaattinen, pikkutarkka ja erittäin varma itsestään (nuoruudessa hän oli hyvin epävarma itsestään, mutta onnistui sitten kovalla harjoituksella pääsemään tästä ylitse). Suominen on erittäin hyvä kiväärimies ja kohtuullisen hyvä muissa asetaidoissa. Sen lisäksi hänellä on erinomainen kielipää ja hän puhuu sujuvasti Suomea, Ruotsia, Englantia ja Japania ja kohtuullisesti Espanjaa ja Ranskaa. Mikäli Suomisella on vain mahdollisuus käyttää aikaa havainnointiin hän pystyy uskomattomiin suorituksiin.
Suominen syntyi Rovaniemellä kommuuniin, jossa hänellä oli äiti ja yhdeksän muuta kommuunin jäsentä. Isästään hänellä ei ole mitään tietoa. Kaksivuotiaana eräs hänen äitinsä operaatio meni hieman pieleen ja mukana ollut Mikko saa pahan selkävamman, joka korjattiin vasta 17 vuotiaana vaikealla leikkauksella. Tämä leikkaus sisälsi useiden selkälihaksien korvaamisen keinotekoisilla. Harrastuksekseen Suominen kerää vanhojen autojen pienoismalleja.
Joukkueen vanhus ja erittäin hyvä tarkka-ampuja, joka on ollut useita kertoja suomenmestaruuskisoissa jne. Anja on patologinen valehtelija, mikä estää häntä nousemassa korpraalia korkeammalle armejan arvoasteikossa. Hän tuntee uskomattoman määrän ihmisiä armejasta ja jos joku asia ei tahdo onnistua, niin hän kyllä pystyy sumplimaan sen kuntoon suhteillaan. Tästä osoituksena on se, että hänellä on kuitattuna ulos armejan matkailuauto, joka seuraa häntä aina missä hän tehtävänsä vain sattuvat olemaankin.
Kari Salmi on vähän yli kaksimetrinen isokokoinen koulutusexpertti. Koko seitsemän vuotisen SAV:ssa oloaikansa hän on ollut vain muutaman kuukauden todellisessa työssä. Loppuajan hän on istunut erilaisissa koulutuksissa. Alunperin hän on saanut tarkka-ampujakoulutuksen ja sen jälkeen hänelle on kertynyt sissi-, toimisto-, helikopteri-, tiedustelu-, teknikko-, vakooja-, pioneeri-, lentoteknikkokoulutukset, sekä helikopteri-, tarkka-ampuja ja pioneerijatkokoulutukset. Koulutuksien aikana hän on käynyt myös toimisto-AUKin ja pioneeri-RUKin.
Kari syntyi Vaasassa 10.10.1981 perheen neljäntenä lapsena. Hänen vanhempansa ovat molemmat mustalaisia ja tämän takia hän vietti nuoruutensa pääasiasa valtion laitoksissa. Karin ollessa kolmivuotias hänen isänsä jätti kokin ammatin ja siirtyy seikkailijaksi. Hänen äitinsä toimii show-alalla ja on kulkenut mm. sirkusen mukana. Seitsemäntoista vuotiaana Kari liittyy eläinten oikeuksia innokkaasti puolustavaan ryhmään ja he tekevät mm. muutamia iskuja turkistarhoille, mutta Kari ei jää näistä laittomista toimistaan kiinni.
Kari luottaa itseensä ja on diplomaattinen ja luottavainen, mutta aika kärsimätön ja epäsiisti. Hän on myös allerginen kaikille meren eläville ja kun hän on sen lisäksi laktoosi-intolerantti ja vegaani, ei hänen ruokavalionsa ole kovinkaan laaja.
Lentokoneita kohti alkaa tulla isompi määrä kulkuneuvoja, joista osa on aseistettu. Yksikkö purkautuu koneista ulos ja Salmi ryhtyy katsomaan moottoria samalla kun Nousiainen, Suominen ja Lehto lähtevät juttelemaan viraomaisten kanssa.
Nousiainen aloittaa kiroamalla alimpaan helvettiin sen idiootin, joka ei herättänyt häntä unestaan kun piti ryhtyä juttelemaan Ithakalaisten kanssa. Tämän jälkeen Nousiainen kertoo, että he ovat tulleet vaihtamaan turkiksia muihin tavaroihin. Ithakalainen katsoo hieman epäillen yksikköä, mutta pyytää sitten yksikköä tulemaan keskustelemaan kaupoista.
Yksikkö ohjataan mustamaijan näköiseen ajoneuvoon ja heidät viedään yhteen rakennukseen lentokentällä. Kenttä näyttää olevan jonkinlainen sotilastukikohta ja siellä on paljon sotilaiden näköisiä henkilöitä ja osa on jopa uniformussa. Ithakalaiset ovat selvästi ihmisiä, mutta ihon väri on aika punertava. Tulee mieleen enemmänkin amerikan intiaanit. Pituus vaihtelee 160-190 välillä.
Yksikkö viedään päävartion näköiseen rakennukseen, jossa yksikköä kuulustellaan, paitsi että kukaan muu ei osaa kunnolla kieltä paitsi Nousiainen (tai siis eivät ainakaan myönnä osaavansa kieltä).
Ithakalaiset päästävät yksikön vapaaksi ja heidän käsketään lentää parisenkymmentä kilometriä eteenpäin toiselle kentälle. Yksikkö nousee koneeseen ja lentää eteenpäin. Toiselta kentältä heille annetaan tarkat ohjeet siitä mihin pitää lentää ja miten laskeutua. Laskeutumisen jälkeen heidät ohjataan rullausteitä pitkin kentälle. Heitä vastassa on kaksi viranomaisen näköistä henkilöä ja neljä liikemiehen näköisiä henkilöitä. Nousiainen alkaa puhumaan heti viranomaisille siitä, että tekö olette niitä idiootteja, jotka aina tulevat häiriköimään ennen kuin pääsee vaihtamaan tavaroita... Tässä vaiheessa Suominen keskeyttää ja ryhtyy itse hoitamaan puhumista.
Tullimiehet selittävät pitkään paikallisista tavoista, eli ei saa tapella ja tavarat pitää vaihtaa paikaillisiin pikkuisin paperilappuihin, koska täällä ihmiset eivät muista velkoja niin hyvin jne.
Lisäksi he ottavat ryhmältä nimet ylös, sekä jokaiselta sormenjäljet ja silmäpohjakuvat. Kun he ovat vielä katsoneet sisälle ja arvioineet miten paljon turkiksia on mukana. Tämän jälkeen he päästävät liikemiehet yksikön kimppuun. Liikemiehet haluavat erittään kiivaasti vaihtaa turkikset heti paperilappuihin, selittäen että se on paljon helpomaa kun ei tarvitse kantaa turkiksia kauemmaksi. Ryhmä tajuaa nopeasti, että nämä huijaavat rankasti, joten kaupungista saisi varmasti paljon paremman hinnan, mutta koska paikalliset asukkaat eivät voi ymmärtää moista huijausta ollenkaan, niin ryhmäkään ei voi ymmärtää sitä. Nousiainen kertoo kuitenkin, että ei tuosta kantamisesta ole mitään vaivaa ja he mielummin vaihtavat turkikset suoraan tavaroihin, he eivät tykkää noista paperilapuista.
Tässä vaiheessa hinta nousee nopeasti kaksinkertaiseksi ja lopulta Nousiainen suostuu. Tämän jälkeen ryhmä lähtee kävelemään kaupunkia kohti.
Lentokentällä ryhmä hankkii ensin kartan automaatista. Mutta he eivät ymmärrä sen symbooleistä mitään, joten he ryhtyvät etsimään neuvontaa tai viranomaista joka voisi neuvoa kartan lukemisessa, mutta ennen kuin he löytävät sellaista, heidän luokseen tulee joku mies joka kysyy oletteko eksyksissä. Hän tarjoaa opaspalveluja ja ryhmä suostuu hänen tarjoukseensa.
Koko lentokenttä tuo mieleen nostalgiset ajat, eli lentokentän tekniikka näyttää olevan lähinnä 60-70 lukulaiselta. Ryhmä huomaa myös, että paikallinen poliisin varustus koostuu kypärästä, paksusta takista ja 50 senttisestä pampusta. Suurella osalla konepistoolit, lopuilla pistoolit. Koko varustus näytää olevan aika hyvä mellakkatorjuntavarustus ja he liikkuvat kahden - neljän hengen ryhmissä. Lentokentällä noin joka kahdeskymmenes henkilö on poliisi ja poliisi tarkkailee ihmisiä hyvin ja muut taas katsovat poliiseista ohitse aivan kun heitä ei olisikaan.
Ulkona ryhmä ottaa taksin kaupunkiin. Opas huolehtii tinkimisestä ja saa taksin hintaa pudotettua aika paljon. Matka kaupunkiin kestää 45 minuuttia, josta suurin osa menee ruuhkassa istumisessa. Ensimmäiseksi ryhmä lähtee ostamaan elektroniikkaa. Elektroniikkaostoksien jälkeen ryhmä siirtyy kirjakauppaan. Antikvariaatista löytyy yllättäen myös muutama ihan oikealla kirjaimistolla tehtyjä kirjoja, eli mm yksi katekismus latinaksi, kadettikoulun vuosikertomus vuodelta 1992, espanja-ranska sanakirja, pari romaania ja puolankielinen Linnunradan käsikirja liftareille.
Greogorian kielisiä kirjoja löytyy noin hyllymetri ja muita alien kirjoja on myös aika runsaasti. Suominen, Mäkeläinen, Salmi ja Korhonen sekä opas jäävät kirjakauppaan ja he ostavat paljon erilaisia kirjoja, mukaanlukien lasten tietosanakirjoja, gregorin kielinen kadetinoriontoitumisopas, tähtikirja jne. Muut ovat tällä välin poistuneet läheiseen kapakkaan.
Suominen ja kumppanit siirtyvät seuraavaksi antikvariaatista oikeaan kirjakauppaan, josta Suominen saa jopa koko planeetan kartan, siinä mukana on myös kaikkien muidenkin Ithakan hallinnassa olevien planeettojen kartat. Mukana on myös suojeltut alueet, eli siis myös maapallon kartta.
Kirjakaupassa Salmi iskee silmänsä 120 osaiseen tietosanakirjaan, perustelleen sitä että se on on niin hienon näköinen (tämä on lähinnä sitä varten, ettei paikalliset ihmettele miksi ryhmä on ostamassa kirjaa jossa olevaa tekstiä he eivät ymmärrä). Kirjasarja maksaa melkein sata tonnia paikallista rahaa. He saivat alunperin niistä turkiksista sata viisikymmentä tonnia.
Kirjakaupasta he lähtevät ulos ja hakevat muut kapakasta, jossa he ovat voittaneet muutaman tonnin paikallista rahaa paikallisessa taitopelissä. Paikalliset eivät enää suostu pelaamaan heidän kanssaan. Seuraavaksi ryhmä lähtee syömään ravintolaan ja opas lupaa yrittää saada heille kokonaisen talon, jossa on huoneita vuokralla. Ruokailun jälkeen ryhmä siirtyy vaatekauppaan. Vaatekaupan jälkeen ryhmä käy ostamassa sen 120 osaisen kirjasarjan. Ryhmä yöpyy oppaan löytämässä talossa.
Yöllä talon ovelle tulee poliisipartio kyselemään mitä te oikein täällä teette ja näyttäkääpäs paperinne. Ryhmä vastaa että me yövymme täällä ja tässä on paperimme. Poliisi jatkaa seuraavaan taloon.
Aamulla ryhmä käy vaatekaupassa tuhlaamassa rahoja loppuun ja sen jälkeen he lähtevät lentokentälle ja lentävät takaisin siihen kyllän josta lensivät tänne. Tämän jälkeen ryhmä jatkaa lentämistä täsmälleen samoja jälkiä takaisin kuin mitä lensivät tänne. Matkalla he samalla pudottavat tilattuja tavaroita pois.
Lentässä meren yllä mantereelta toiselle Suomisen koneesta tulee ensin hirmuinen savupilvi, mutta moottori jatkaa toimimista ihan normaalisti. Muutamaa tuntia myöhemmin moottori tekee lakon ja toinen mäntä lentää likimain ulos asti. Suominen tekee taas koneesta yksisylinterisen ja he pääsevät laskeutumaan perille asti.
Seuraava päivä menee Suomisen koneen moottorin korjaamiseen.
Salmen lentokone sappuu kylään ja kapteeni R on hyvin innostunut 120 osaisesta tietosanakirjasta. Pari kolme tuntia myöhemmin Suomisen kone saapuu perässä ja tähän mennessä kapteeni R on jo päässyt neljänteen osaan asti. Kapteeni R kertoo, että he ovat jo pari päivää odottaneet yksikön saapumista, koska Suomiselle oli tullut käsky lähteä välittömästi Meksikoon. Kapteeni R toteaa että on varmaan syytä ottaa kirjat ja muut materiaalit mukaan samalla kun ryhmä ja hän lähtee takaisin maahan. Kapteeni R:llä kun on poistumiskielto aurinkokunnasta niin hän ei voi täällä kovinkaan pitkää olla.
Kun ryhmä pääsee perille lentokentälle he huomaavat että siellä on suurin osa porukasta krapulaisia, joten ilmeisesti he ovat huomanneet, että uusi vuosi oli justiinsa. Suomisen ryhmä ei huomannut juhlia sitä (paikallinen vuorokausi on yli 30 tuntia ja vuorokaudet etenevät eri vauhtia kuin maassa, joten Suomalaisen kalenterin seuraaminen vaatii hieman laskemista).
Ryhmä lähtee lentämään kohti porttia. Matka sinne kestää kuusi päivää.
Matkan aikana kapteeni R kertoo, että hän oli lukenut tuosta tietosanakirjasta, että Ithaka oli käynyt sotaa noin 150 vuotta sitten erästä toista aurinkokuntaa vastaan ja tämä oli ennen kuin he tiesivät porteista mitään. Sota kesti 50 vuotta ja matka yhteen suuntaan kesti 20 vuotta. Sinne oli lähtenyt yksi heidän laivastonsa ja toinen jäi puolustamaan kotiplaneettaa. Tässä laivastossa oli 10000 alusta. Heillä on siis hallinnassaan yksi planeetta, johon ei ole tunnettua hyppy-yhteyttä.
Ilmeisesti tässä aurinkokunnassa on kaikki hitaimpia ja vanhimpia heidän aluksistaan ja heillä on ongelmia lämpemisen kanssa, joka rajoittaa aluksien liikkumista. Itse moottori mahdollistaa kuitenkin rajattoman kiihtyvyyden niin kauan kun energiaa riittää. Ilmeisesti se muuttaa energian suoraan kiihtyvyydeksi ja sillä saavutetaan lähemmäksi 90% valon nopeudesta.
Lisäksi kirjassa kerrotaan että samalla kun he ovat tehneet rauhansopimuksen Gregorin kanssa 70 vuotta sitten, he olivat sopineet maan ja yhden toisen planeetan suojelemisesta. Sopimuksen mukaan tämä suojeleminen on voimassa kunnes he pääsevät muuhun sopimukseen.
Palatakseen takaisin tuohon laivaston kokoon, niin täällä viitataan 15. laivaston operaatioihin, joten siitä päätelleen heillä voisi olla esim 100 000-200 000 aluksen laivasto. Se kuinka paljon niistä on aktiivipalveluksessa on ihan arvailun varassa. Kapteeni R toteaa että Ithaka alkoi yllättäen huolestuttamaan. Sen valloittaminen on luultavasti hieman työläämpää kuin alunperin odotimme.
Hyppy menee huonosti ja Nousiainen, Salmi, Arja Luihu, Oinonen, Takala ja Lehto menevät tajuttomaksi, samoin kuin aluksen lentäjä ja kapteeni R:n yliluutnantti. Yliluutnantin ollessa tajuttomana kapteeni R ja Suominen täyttävät hänen vaitiololupauksensa sattumanvaraisilla nimillä, mukaan tulee mm. täydellinen Japanin pääministerin nimikirjoitus, sekä Argentiinan pääministerin lomaranchin taloudenhoitajan nimikirjoitus. Muita nimikirjoituksia on mm. Argentiinan pääministeri, Suomen presidentti, CIA:n johtaja, yhdysvaltain presidentti jne. Alus telakoituu portti 1 avaruusasemaan, jossa ryhmä siirtyy avaruusristeilijään, joka lähtee täydellä vauhdilla kohti maata. Matka kestää 15 päivää. Aluksessa on kuulemma myös kolme vierailijaa, jotka ovat jättäneet aluksensa Plutoon. He opiskelevat aluksessa suomea.
SAR 8 saapuu maahan. Ryhmä laskeutuu Riihimäelle ja sieltä he lähtevät paikallisjunalla Helsinkiin. Myös kapteeni R tulee samaa matkaa. Perillä ryhmä juuttuu turvatarkastuksiin, mutta kapteeni R jatkaa matkaa. Ryhmän menee tapaamaan Eversti Hämäläistä. Hämäläinen antaa ryhmälle käskykirjeen ja kertoo, että yksikön tehtävänä on mennä Meksikossa paikkaan, jossa on käyty taistelu ja siitä pitäisi saada Lehdon käsitys. Siellä on käyty hyvin pitkä aika sitten taistelu, jossa toisella puolella oli kahdeksankymmentä Espanjalaista ja 600-700 intiaania ja toisella puolella oli 12000 intiaania.
Yksikölle on varattu lento Costa-Ricaan ja sieltä sitten paikallislennolla Belizeen, josta sitten on kuljetus Meksikon puolelle Chiapasin maakuntaan. Costa-Rican kone on kuulemma jo jonkin aikaa odottanut kentällä yksikköä, joten heillä on hieman kiire. Hän ojentaa Costa-Rican passit ja muut tavarat, mutta aseistus pitää hankkia Belizestä.
Kun ryhmä pääsee läpi turvatarkastuksista kapteeni R tulee Suomisen luokse ja ojentaa hänelle salkun ja sanoo, että presidentin mukaan sinulle ei saanut antaa tuollaista. Suominen tulkitsee että kyseessä on varmaan salkkuydinpommi. Suominen soittaa Riihimäen lentokentän pankkiin ja pyytää heitä siellä valmistelmaan paperit tallelokeroa varten. Lokeron koon pitäisi olla 50x40x20 senttiä ja hän tulee allekirjoittamaan paperit ja viemään sinne yhden salkun vartin päästä.
Junassa Suominen tutkii salkkua ja avaa sen. Sisällä näyttää olevan kolme sivuinen käyttöohje, kolmisenkymmentä sivua teknistä tietoa ja viisitoista sivua korjauksia (erillinen kirjanen). Suominen ohjelmoi salkkuydinpommiin hieman valehälyytyksiä ja vie sen sitten sinne tallelokeroon. Kentällä he saavat Hämäläisen lähettämältä mieheltä ryhmän varakassan ja sen jälkeen ryhmä nousee koneeseen.
Lentoemäntä tunnistaa Suomisen ja tervehtii häntä nimeltä. Suominen muistaa, että tuo lentoemäntä oli sillä charter lennolla Namibiasta Suomeen, jossa oli kyydissä vain ryhmä.
Suominen miettii koneessa, että pitäisiköhän ruveta kantamaan laskuvarjoa mukana, jolloin muu ryhmä toteaa, että meillähän on ne toiselta planeetalta saadut taatusti jäljittämättömissä olevat varjot mukana.
Laskeuduttaessa Costa-Ricaan lentokoneen kapteeni kuuluttaa, että "Toivotamme Majuri Suomiselle ja muille matkustajille hyvää päivänjatkoa". Suominen huomaa tässä vaiheessa että kone lentää aika alhaalla kun ikkunoista näkyy puunlatvoja. Vilkaistessaan ympärilleen hän huomaa, että Oinonen puuttuu ja kun laskukin on tuttua tyyliä, sakkausta kiitoradalle niin voidaan arvella missä Oinonen on.
Costa-Ricassa he vaihtavat Belizeen menevään koneeseen. Konetta odotellessa Nousinen tulee kertomaan, että Belizessä pitää katsoa lähtikö nämä pari DIA:n kersanttia seuraamaan meitä (hänellä on heidän paperinsa). Perillä Belizessä Nousiainen lähtee hankkimaan ajoneuvoja. Nousiainen palaa jonkun miehen kanssa joka näyttää Suomen diplomaattipassia ja kertoo, että hänen piti luovuttaa ryhmälle matkailuauto. Suominen kyselee aseita, mutta mies ei tiedä niistä mitään. Salmi kiroilee sitä että ryhmän piti saada tietoja aseista jo Costa-Ricassa, mutta Hämäläiseltä ei ole kuulunut mitään. Salmi improvisoi nopeasti kasaantaitetut lumikengät ja laittaa ne pakettiin kirjoittaen päälle osoitteeksi yliluutnantti Lehikoinen ja pyytää diplomaattia laittamaan ne diplomaattipostiin kiireellisenä.
Ryhmä lähtee ajamaan matkailuautolla kohti huumekuriirien käyttämää lentokenttää. Matkalla heidät pysäytetään pari kertaa tiesuluille, mutta he pääsevät silti läpi.
+ + Hahmot + + Day Age + Name (Profession) Pelaaja Start End (days) + + Mikko Suominen Majuri Majuri + Sotilas Aarni 2.1.2005 - - + + Anja Nousiainen Ylivääpeli Ylivääpeli + Sotilas NPC 2.1.2005 - - + + Veikko Luihu Ylivääpeli Ylivääpeli + Sotilas NPC 2.1.2005 - - + + Vuokko Korhonen Vääpeli Vääpeli + Sotilas NPC 2.1.2005 - - + + Arja Luihu Vääpeli Vääpeli + Lääkäri NPC 2.1.2005 - - + + Jussi Salonen Kersantti Kersantti + Pioneeri NPC 2.1.2005 - - + + Arja Mäkeläinen Ylivääpeli Ylivääpeli + Sissi NPC 15.2.2006 - - + + Kari Salmi Yliluutnantti Yliluutnantti + Koulutettava Kivinen 15.8.2006 - - + + Jaakko Lehto Yliluutnantti Yliluutnantti + Pappi Ahponen 4.7.2007 - - + + Tauno Takala Sotilasmestari Sotilasmestari + Biologi NPC/koeaika 20.8.2007 - - + + Katri Oinonen Yliluutnantti Yliluutnantti + Hävittäjälentäjä NPC/koeaika 20.8.2007 - -
Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin